keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Iskee kuin miljoona volttia

   Korkeajännitykset ovat tyypillisiä toiseen maailmansotaan sijoittuvia sarjakuvia. Alunperin korkkarit olivat salapoliisi-, tieteis-, agentti. ja seikkailusarjoja, mutta 1960-luvun alussa korkkareista alettiin julkaista vain sotasarjakuvia. Korkkareiden kirjoittajien ja piirtäjien nimiä ei ilmoiteta, mutta käsikirjoitukset tehdään mitä luultavimmin Britanniassa ja piirtäjät ovat useimmiten Italiasta, Espanjasta ja Argentiinasta.
   Lukemani korkkari-albumi on julkaistu vuonna 1999 ja se on vuoden 1999 6. julkaisu. Albumissa on neljä erillistä tarinaa, joten esittelen vain niistä yhden tarkasti ja vertaan sitä muihin. Albumin ensimmäisen teoksen nimi on Aaveristeilijä.
   Päähenkilö Derek ja hänen komppaniansa saa uuden kapteenin, Quillin, joka on ankara ja saa miehistön ärsyyntyneeksi ja vihaiseksi. Hän teettää miehistöllä paljon turhia töitä eikä palkitse miehistöään tarpeeksi. Vaikkakin hän on ankara, miehistö pitää häntä pätevänä kapteenina, kunnes hän osoittautui ensimmäisessä yhteenotossaan japanilaisten kanssa pelkuriksi ja Derek joutuu ottamaan johdon aluksella. Teoksen huippukohdassa mahtavan japanilaisen sotalaiva Kasagin tuhoamiseen tarvitaan sotakouluja käyneen Quillin tietoa ja hänet päästetään takaisin johtoon. Quill tuhoaa Kasagin torpedoilla ja kuolee saamiinsa vammoihin. Lopussa Derekistä tulee virallisesti aluksen kapteeni.
   Korkkareissa on useita toistuvia, kliseisiä teemoja. Päähenkilön puolella on pelkuri, joka väistämättä kuolee lopussa, saksalaiset häviävät aina, natsit ja neuvostoliittolaiset ovat raakoja ja usein sotilaallisesti epäpäteviä, hyvä Britti tappaa pahan natsin.
   Korkkareissa on yleensä useita henkilöitä. Päähenkilö on joko muun komppanian ylistämä, hyvä ja rehti kaveri tai pelkuri, joka tarinan kuluessa muuttuu sankariksi. Aaveristeilijän Derek oli koko miehistön ylistämä henkilö, joka oli rohkea ja periksiantamaton, kun taas uusi kapteeni Quill oli kokematon, mutta halukas kokemaan uusia asioita ja uhrautuvainen. Muu miehistö oli enemmän taka-alalla tarinassa, mutta heidän reaktioistaan huomasi esimerkiksi Quillin kokemattomuuden.
   Tarina sijoittuu Meridian nimiselle sota-alukselle, joka on keskikokoinen risteilijä. Eletään toisen maailmansodan aikoja Australian saaristoissa. Tarinassa ympäristö ja elottomat asiat ovat jotenkin taka-alalla ja teos keskittyy enemmän toimintaan kuin ympäristön kuvailuun. Kuvissa on usein aseita, työkaluja, aluksia tai ajoneuvoja ja sotatilanteita, jotka on kaikki piirretty erittäin yksityiskohtaisesti.
   Korkkareille ominaista on se, että korkeampiarvoisia henkilöitä kunnioitetaan ja totellaan mukisematta. Toinen yleinen asia ovat stereotypiat ja kliseet. Saksalaiset ovat fanaattisia natseja, venäläiset kommunisteja, italialaiset pitävät ruoasta ja japanilaiset välittävät kunniasta. Britit ja amerikkalaiset ja muut liittoutuneet maat ovat hyviä, kun taas saksalaiset, neuvostoliittolaiset ja japanilaiset pahoja. Nämä asiat näkyvät hahmojen käyttäytymisessä ja tavoissa.
   Korkkarit ovat usein mustavalkoisia. Korkkareissa keskitytään toimintaan ja henkilöihin joten ne on yleensä piirretty erittäin tarkasti, kun taas ympäristöön ei keskitytä niinkään paljoa. Kuvat koostuvat usein henkilöistä ja heidän ympäristöstään. Henkilöt ovat usein pitkiä ja lihaksikkaita, karskeja miehiä. Sotilaat ovat pukeutuneet hyvin ajan tyyliin ja vaatteisiin on kiinnitetty paljon huomiota piirrettäessä. Tilanteet kuvataan usein henkilöiden edestä ja henkilöt vievät paljon tilaa suhteessa taustaan.
   Korkkareissa kuvat ovat erittäin yksityiskohtaisia ja pelkästään niidenkin avulla tietää, mitä kuvassa ja tarinassa tapahtuu. Vaikka tarinasta saa hyvän kuvan pelkkien kuvien perusteella, tarvitaan silti tekstiä selittämään tilanteita tarkemmin. Korkkarit etenevät niin puhekuplien kuin selostustekstien varassa, mutta puhekuplien osuus on silti merkittävämpi kuin selostustekstien.
   Korkkarit ovat siis sotasarjakuvia, joissa isänmaallisuus on kaiken a ja o ja toisiin kansalaisuuksiin suhtaudutaan ilman poikkeuksia varauksellisesti, esimerkiksi saksalaisiin kohdistuu aina epäilyksiä, vaikka he olisivatkin hyviä. Korkkarit esittelevät sodan eri osapuolet stereotypisesti ja kliseisesti ja hyvyys tai pahuus perustellaan usein kansalaisuuden perusteella. Myös henkilöiden taidot, kyvyt, asenteet ja ajattelutapa tulevat kunkin kansalaisuuden piirteistä. Poikkeuksiakin on, mutta ne ovat harvassa. Korkkarit ovat kuitenkin loppujen lopuksi hyvin toteutettua, vauhdikasta viihdettä höystettynä hyvillä, mutta kliseisillä teemoilla ja juonikuvioilla.

Sami Leinonen